Tyhjennän katseellani asuntoani. Tavarat muuttavat mielessäni paikkaa ja omistajaa. Asunto tyhjenee ja jännitys vatsanpohjassa kasvaa. Mitä tulevaisuus tarjoakaan meille?
Pohdin Pojan mahdollisuuksia koulussa ja kerään pieneksi menneitä vaatteita lahjoituksia varten. Kellari on täynnä turhaa tavaraa, joka kaipaa kirpputoria ja uutta kotia.
Tarvitseeko ihminen todellakin näin paljon paperitavaraa - silppuri ja paperintuholaiset olisivat tarpeen. Kaipaan elämä ilman a4 paperia, turhia päätöksiä ja niistä ilmoittamisia... ja kuka tahansa rakastaisi elämää ilman laskuja! Tongin kaappeja ja yritän epätoivoisesti saada aikaan järjestystä. "Tuota tarvitsen, tuota en, miksi minulla on tällainenkin?"