Tänään lopetin Valtion entisen firman työt. Lopetin tänään myös kotilaiskottelun ja tekosyiden keksimisen. Mielestäni tämä kaikki lopettaminen ansaitsee pientä huomiota, joten siksi tänään lopettamisesta.

Ensin lopettamisen "filosofiasta". Olen aina tavallaan pitänyt lopettamisesta. Esimerkiksi en pidä karkki- tai tupakkalakoista, sillä jo niiden termit viittaavat taukoon. Ne ovat hetkellisiä, mielijohteesta aloitettuja kieltäytymistaistoja tahtoa ja käyttäytymistottumuksia vastaan. Mielestäni lopettaminen on paljon mielekkäämpää, sillä silloin konkreettisesti lopetetaan jokin toiminta. Tai yleisimminhän virhekäyttäytyminen korvaantuu jollain toisella, kuten psykologiassa meille opetettiin. Tupakoinnin tilalle tulee juokseminen, syöminen, kynän pureskelu tai jokin muu tapa. 

Lopettamisen lopullisuuden lisäksi pidän siinä sen  perustelun helppoudesta "Mä en enää tee tuota, sillä lopetin sen." Ei siinä sen kummempia perusteluja tarvita. Mutta ajatelkaa  laihdutuskuuria (taas tuo kuuri viittaa tilapäiseen toimintaan): "Mä en saa syödä tuota sillä sitten olen syönyt 300 kaloria liikaa. Mutta toisaalta voisin syödä huomenna sen verran vähemmän..." Vaikka alussa kieltäytyisi tai korvaisi tapansa toisella (kuten söisi porkkanoita suklaan sijaan), on aina olemassa jotain puolivillaisia kiertoteitä päästä ei-toivottuun tekoon. Ehkä juutalaisuus on kypsyttänyt minut syvempään nöyryyteen (hei te siellä ruudun takana! Älkää naurako, olen minä välillä ihan nöyrä...) lopettamisten suhteen. Jos jokin asia on trefa, niin se on ja kaiken elämälle tarpeellisen voi tehdä kosher.

Mutta takaisin tähän päivään. Lopetin siis työt,  Minulle tuli uskomaton kiire saada hommat valmiiksi ja välillä tuntui, että teen vielä huomenna ilmaiseksi töitä saadakseni kaiken pakettiin. Tulostin ja mailasin työni tuloksia  toisille työntekijöille ja lopulta luovuin talon etuisuuksista. Työsopimuksen aika vierähti hetkessä, joten tunsin itseni tänään haikeaksi, kummastelevaksi ja kuitenkin tulevaisuuteen luottavasti.

Eniten kummastuttaa, että tämän pätkä-osa-aikatyön lopettaminen tuntuu 25 prosenttisesti helpotukselta ja oikeasti tahdon siivota komeroni. Ne jotka ovat minut pidempään - tai edes vähääkään- tunteneet tietävät sen olevan minulle asia, johon positiivisesti suhtautuminen on silkka... mahdottomuus. Koti on kieltämättä valtavan kaaoksen alla ja tarvitsen enemmän kuin pari tuntia sen siivoamiseen. Joten tein tänään kotilaiskottelun lopettavan päätöksen. Täten teen siivousta ja
kunnollista kotiruokaa jatkossa, enkä laiskottele enää.

Lisäksi eilen tein elämäntapaa koskevan päätöksen. En aio enää keksiä mitään tekosyitä, miksi minun täytyy syödä sitä suklaata tai jotain pikaisesti hutaistua kaloripommia. Ei enää tekosyitä miksen voisi laihtua - tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat siinä onnistuneet, joten niin aion minäkin. Ei siis enää tekosyitä.

Ostin siis tänään uusia siivoustarvikkeita ja tarvikkeet kunnolliseen kaalilaatikkoon. Ja en keksinyt mitään tekosyitä jättää siivousta tekemättä ja kaalilaatikkoa laittamatta. Tai syödä mitään ylimääräisiä herkkuja. Tässä teillekin Kunnollisen kaalilaatikon ohje:

Keräkaalta, suomalaista. Jotain puoli kiloa ainakin.
Ohraryynejä, mielellään kokonaisia, halkaistutkin käy. Pari desiä.
Soijarouhetta. Desi, puolitoista.
Sipulia. Vähintään yksi iso.
Suolaa. Kunnolla.
Kasvisliemijauhetta. Hyvän makuista. Monta ruokalusikallista.
Siirappia. Puoli desiä.
Suolaa.
Voita. Paistamiseen ja vuoan voiteluun. Ronskisti.
Kananmunia. Kaksin aina kaunihimpi.
Maitoa. Vesikin menee. Kolmisen desiä tai jotain.
Pippuria. Maun mukaan.
Vettä keittämiseen.

Näiden tarkkojen mittojen noudattaminen on äärimmäisen tärkeää. ;-D

Eli laita ohrasuurimot kiehumaan suolavedessä.
Pilko keräkaali palasiksi. Sellaiset puolitoista kertaa pari senttiä esimerkiksi on ihan sopivia paloja. keitä kaalta vedessä, jossa on mukana suolaa ja liemijauhetta.  Keitä kunnes kaali on sopivasti pehmennyt, mutta älä keitä sitä aivan veltoksi.
Pilko sipulit, paista voissa hetki ja lisää liemijauhetta. sekoita sekaan soijarouhe ja paistele jonkin aikaa. Lisää sekaan pari desiä vettä, pippuria, suolaa ja keittele jotain kymmenisen minuuttia.
Valuta kaali (keittoneste muuten käy mainiosti ruoanlaittoon, joten voit säästää sen...), ohrasuurimot ja sekoita kaikki iloisesti sekaisin sipuli-soijaseoksen kanssa. Kaada kaikki hyvin voideltuun vuokaan ja tasoittele.
Vatkaa kananmunat rikki, lisää suolaa, lisää siirappi, maito ja ehkä tilkka vettä tai kaalin keitinlientä. Kaada seos vuokaan kaaliseoksen päälle hitaasti ja kiemurrellen. Toisista on näin hauskaa katsella kokkitouhujasi. ;-DD
Paista jotain tunti uunissa 175 asteessa.

Muuten, ole sopivan rohkea suolan käytössä tämän vuokaruoan suhteen. Kaali, ohrasuurimot ja maito-kananmunaseos ovat todella mauttomia jollei suolaa ole riittävästi ja kun laatikkoon tulee vielä siirappia, niin riittävä suolapitoisuus on todellakin tarpeen.

Parasta laatikko on seuraavana päivänä, kun sen paistaa voilla paistinpannulla ja lisää vielä siirappia ihan hitusen... Tätä voi myös pakastaa ja haudutella sitten hitaasti uunissa syömistarpeen ilmaantuessa. Ohje on minun rakkaan mummuni kasvatusperintöä. Tosin hän teki laatikon naudanjauhelihaan ja ilman maitoa. Muunteluvaihtoehtoja siis on  paljon...