Tänään lopetin Valtion entisen firman työt. Lopetin tänään myös
kotilaiskottelun ja tekosyiden keksimisen. Mielestäni tämä kaikki
lopettaminen ansaitsee pientä huomiota, joten siksi tänään
lopettamisesta.
Ensin lopettamisen "filosofiasta". Olen aina tavallaan pitänyt
lopettamisesta. Esimerkiksi en pidä karkki- tai tupakkalakoista, sillä
jo niiden termit viittaavat taukoon. Ne ovat hetkellisiä,
mielijohteesta aloitettuja kieltäytymistaistoja tahtoa ja
käyttäytymistottumuksia vastaan. Mielestäni lopettaminen on paljon
mielekkäämpää, sillä silloin konkreettisesti lopetetaan jokin toiminta.
Tai yleisimminhän virhekäyttäytyminen korvaantuu jollain toisella,
kuten psykologiassa meille opetettiin. Tupakoinnin tilalle tulee
juokseminen, syöminen, kynän pureskelu tai jokin muu tapa.
Lopettamisen lopullisuuden lisäksi pidän siinä sen perustelun
helppoudesta "Mä en enää tee tuota, sillä lopetin sen." Ei siinä sen
kummempia perusteluja tarvita. Mutta ajatelkaa laihdutuskuuria
(taas tuo kuuri viittaa tilapäiseen toimintaan): "Mä en saa syödä tuota
sillä sitten olen syönyt 300 kaloria liikaa. Mutta toisaalta voisin
syödä huomenna sen verran vähemmän..." Vaikka alussa kieltäytyisi tai
korvaisi tapansa toisella (kuten söisi porkkanoita suklaan sijaan), on
aina olemassa jotain puolivillaisia kiertoteitä päästä ei-toivottuun
tekoon. Ehkä juutalaisuus on kypsyttänyt minut syvempään nöyryyteen
(hei te siellä ruudun takana! Älkää naurako, olen minä välillä ihan
nöyrä...) lopettamisten suhteen. Jos jokin asia on trefa, niin se on ja
kaiken elämälle tarpeellisen voi tehdä kosher.
Mutta
takaisin tähän päivään. Lopetin siis työt, Minulle tuli uskomaton
kiire saada hommat valmiiksi ja välillä tuntui, että teen vielä
huomenna ilmaiseksi töitä saadakseni kaiken pakettiin. Tulostin ja
mailasin työni tuloksia toisille työntekijöille ja lopulta
luovuin talon etuisuuksista. Työsopimuksen aika vierähti hetkessä,
joten tunsin itseni tänään haikeaksi, kummastelevaksi ja kuitenkin
tulevaisuuteen luottavasti.
Eniten kummastuttaa, että tämän pätkä-osa-aikatyön lopettaminen tuntuu 25 prosenttisesti helpotukselta ja oikeasti
tahdon siivota komeroni. Ne jotka ovat minut pidempään - tai edes
vähääkään- tunteneet tietävät sen olevan minulle asia, johon
positiivisesti suhtautuminen on silkka... mahdottomuus. Koti on
kieltämättä valtavan kaaoksen alla ja tarvitsen enemmän kuin pari
tuntia sen siivoamiseen. Joten tein tänään kotilaiskottelun lopettavan
päätöksen. Täten teen siivousta ja
kunnollista kotiruokaa jatkossa, enkä laiskottele enää.
Lisäksi eilen tein elämäntapaa koskevan päätöksen. En aio enää keksiä
mitään tekosyitä, miksi minun täytyy syödä sitä suklaata tai jotain
pikaisesti hutaistua kaloripommia. Ei enää tekosyitä miksen voisi
laihtua - tuhannet ja tuhannet ihmiset ovat siinä onnistuneet, joten
niin aion minäkin. Ei siis enää tekosyitä.
Ostin siis tänään
uusia siivoustarvikkeita ja tarvikkeet kunnolliseen kaalilaatikkoon. Ja
en keksinyt mitään tekosyitä jättää siivousta tekemättä ja
kaalilaatikkoa laittamatta. Tai syödä mitään ylimääräisiä herkkuja.
Tässä teillekin Kunnollisen kaalilaatikon ohje:
Keräkaalta, suomalaista. Jotain puoli kiloa ainakin.
Ohraryynejä, mielellään kokonaisia, halkaistutkin käy. Pari desiä.
Soijarouhetta. Desi, puolitoista.
Sipulia. Vähintään yksi iso.
Suolaa. Kunnolla.
Kasvisliemijauhetta. Hyvän makuista. Monta ruokalusikallista.
Siirappia. Puoli desiä.
Suolaa.
Voita. Paistamiseen ja vuoan voiteluun. Ronskisti.
Kananmunia. Kaksin aina kaunihimpi.
Maitoa. Vesikin menee. Kolmisen desiä tai jotain.
Pippuria. Maun mukaan.
Vettä keittämiseen.
Näiden tarkkojen mittojen noudattaminen on äärimmäisen tärkeää. ;-D
Eli laita ohrasuurimot kiehumaan suolavedessä.
Pilko
keräkaali palasiksi. Sellaiset puolitoista kertaa pari senttiä
esimerkiksi on ihan sopivia paloja. keitä kaalta vedessä, jossa on
mukana suolaa ja liemijauhetta. Keitä kunnes kaali on sopivasti
pehmennyt, mutta älä keitä sitä aivan veltoksi.
Pilko
sipulit, paista voissa hetki ja lisää liemijauhetta. sekoita sekaan
soijarouhe ja paistele jonkin aikaa. Lisää sekaan pari desiä vettä,
pippuria, suolaa ja keittele jotain kymmenisen minuuttia.
Valuta
kaali (keittoneste muuten käy mainiosti ruoanlaittoon, joten voit
säästää sen...), ohrasuurimot ja sekoita kaikki iloisesti sekaisin
sipuli-soijaseoksen kanssa. Kaada kaikki hyvin voideltuun vuokaan ja
tasoittele.
Vatkaa
kananmunat rikki, lisää suolaa, lisää siirappi, maito ja ehkä tilkka
vettä tai kaalin keitinlientä. Kaada seos vuokaan kaaliseoksen päälle
hitaasti ja kiemurrellen. Toisista on näin hauskaa katsella
kokkitouhujasi. ;-DD
Paista jotain tunti uunissa 175 asteessa.
Muuten,
ole sopivan rohkea suolan käytössä tämän vuokaruoan suhteen. Kaali,
ohrasuurimot ja maito-kananmunaseos ovat todella mauttomia jollei
suolaa ole riittävästi ja kun laatikkoon tulee vielä siirappia, niin
riittävä suolapitoisuus on todellakin tarpeen.
Parasta laatikko on seuraavana päivänä, kun sen paistaa voilla
paistinpannulla ja lisää vielä siirappia ihan hitusen... Tätä voi myös
pakastaa ja haudutella sitten hitaasti uunissa syömistarpeen
ilmaantuessa. Ohje on minun rakkaan mummuni kasvatusperintöä. Tosin hän
teki laatikon naudanjauhelihaan ja ilman maitoa. Muunteluvaihtoehtoja
siis on paljon...
maanantai, 20. helmikuu 2006
Kommentit