Tänään minua kohtasi järkyttävä näky, kun hain pojan hoidosta. Huuli
halki kahdesta kohti, verta ympäri kasvoja ja oikea poski ja huulet
aivan turvoksissa. Syynä runneltuun ulkonäköön oli, että hän oli
vahingossa heittänyt lunta niin, että se oli lentänyt toisen pojan
päälle. Tämä oli puolestaan pienen ajomatkan jälkeen vetäissyt poikaani
kasvoihin liukurilla.
Enemmän kuin järkyttävä tapaus. Shokki.
Halin, pussailin ja silittelin poikaani kun en oikein muutakaan osannut
tehdä. En osannut ajatella tai kysellä oikeita asioita. Poika oli
uskomattoman reipas ja rauhallinen. Lähdimme samantien isän kyydillä
Lasten ja Nuorten klinikalle, jossa vietimme odottaen viidestä puoli
kahdeksaan. (Kaikkiaan varsinainen hoitoaika oli viisi minuuttia
sairaanhoitajalla ja sen jälkeen kolme minuuttia lääkärillä.
Odottamista oli loput 2 tuntia 22 minuuttia :-I ) Saimme paperit
vakuutusyhtiötä varten ja suupieli liimattiin. Kotiin tultuamme Urhea
Poikani oli niin nälkäinen, että lääkärin sanomisista huolimatta hän
söi aivan tavallisesti munakoisovuokaa.
2 isoa munakoisoa viipaleina
4 kesäkurpitsaa
800 g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
4 rkl oliiviöljyä
1 tl sokeria
2 rkl silputtua basilikaa
parisataa grammaa mozzarellajuustoa (tai jtn muuta juustoa) raasteena
suolaa, pippuria
laita munakoisoviipaleet siivilään ja
ripottele päälle suolaa. anna seistä 30 min ja huuhtele sitten kylmässä
vedessä ja valuta. Leikkaa kesäkurpitsat ohuiksi viipaleiksi. Laita
sillä välin tomaatit, tomaattipyre, valkosipuli, oliiviöljy, sokeri ja
silputtu basilika kattilaan ja hauduta 20 minuuttia tai kunnes
seoksesta on puolet kiehunut kokoon. mausta suolalla ja pippurilla.
paista munakoisoviipaleita
paistinpannulla oliiviöljyssä, kunnes ne alkavat ruskistua. paista myös
kesäkurpitsanviipaleet kevyesti ruskeiksi.
levitä voideltuun uunivuokaan
munakoisoa, kesäkurpitsaa, tomaattikastiketta ja juustoraastetta
lasagnen tapaan kerroksittain. Ripottele juustoa päällimmäiseksi ja
paista uunissa 175 asteessa 45 minsaa tai kunnes kasvikset ovat
pehmeitä.
torstai, 2. maaliskuu 2006
Kommentit