Lupasin, etten lähetä vastausta kirjeeseesi tänään tai huomenna. Itseasiassa - en lähetä koskaan sinulle sitä vastausta, vaikka kirjoitan ja julkaisen sen tänään, nyt.
Miten voisin kiittää, ilmaista onneani ja rakkauttani toistamatta itseäni uudestaan ja uudestaan vanhan gramofonin tavoin. Tahtoisin kirjoittaa kauniita sanoja, henkeviä lauseita ja lennokkaita riimejä rakkautemme ylistykseksi. Mutta kieleni ja sormeni eivät taivu kauneuteen. Ne eivät osaa maalata sanoin tunteitani riittävän hyvin tähän kirjeeseen.
En tahtoisi olla siirappinen, mutta lankean kuluneisiin sokeripitoisiin fraaseihin, jotka sulavat sydämeni lämmöstä. Tarttuva siirappi leviää näppäimistön lävitse suoraan silmiesi eteen. Tiedän, emme tarvitsisi enempää siirappia, silläolemme jo täysin pihkassa. Kun olemme yhdessä olemme toisiimme liimautuneita. Nuolemme toisistamme rakkauden makeaa mahlaa, sotkemme toisemme onnen verkkoihin ja sitoudumme entistä syvemmin toisiimme rakkauden köysin.