Olo on jotenkin epätodellinen. Olen nukkunut tänään 4 tunnin päiväunet nähden erilaisia unia, jotka tuntuivat hyvin todellisilta. Enää en muista niistä kuin sukulaiset ja oudot hyökyaallot rannalla. Ai niin, muistan myös Elisan parkkihallin vartijapulan, pikkukrimit ja veljeni muuton. Outoja yhdistelmiä ja mielikuvituksen lentoa kieltämättä. Jännä piirre unissani kuitenkin aina toistuu. En ole koskaan yksin, vaan Jimi on aina unissani mukana. Se heijastaa tietenkin todellisuutta, mutta vain mielestäni se tuo esille meidän tiiviin suhteemme. Jimi on lähes aina läsnä - jollei fyysisesti, niin henkisestikin. Merkittävintä kuitenkin on, että kun Jimi nukkui vieressäni tai samassa huoneessa kanssani, en nähnyt niin paljon unia joissa hän oli mukana. Omaan huoneeseen muuttaminen varmaan laukaisi tämän "tarpeen" läheisiin uniin. En lähde kuitenkaan pohtimaan tätä tämän enempää.

Nyt hän on kuitenkin vielä päiväkodissa. katselin kaappeja ja mietin mitä ihmettä laittaisin ruoaksi. Alan kokea olevani riittävän voimissani, että voisin pyöräyttää oikeasti ruokaa. Niinpä päädyin pestoperunoihin ja salaattiin.

vettä
Pieniä perunoita
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa
villirucolaa
pinjansiemeniä
suolaa
pippuria
(parmesan juustoa, jos käyttää sitä - me ei käytetä)

Keitä pestyt perunat kypsiksi suolaisessa vedessä. Ei kannata liioitella, mutta laita reilulla kädellä suolaa. vetäise pinjansiemenet, oliiviöljy, suola, pippuri, basilika ja villirucola tehosekoittimella tai huhmarilla kastikkeeksi.
valuta perunat (kuori jos tarpeen) ja sekoita lämpimien perunoiden sekaan pestokastike. Anna vetäytyä hetki.

Salaatti

sinimailasen ituja
suolapähkinöitä
jotain salaattin lehtiä
raejuustoa
kurkkua
tomaattia

revi salaatti palasiksi, kourallinen ituja päälle, pilko kurkku ja tomaatti, jonkin verran suolapähkinöitä salaatin päälle ja raejuustoa maun mukaan.