Olo on jotenkin epätodellinen. Olen nukkunut tänään 4
tunnin päiväunet nähden erilaisia unia, jotka tuntuivat hyvin
todellisilta. Enää en muista niistä kuin sukulaiset ja oudot
hyökyaallot rannalla. Ai niin, muistan myös Elisan parkkihallin
vartijapulan, pikkukrimit ja veljeni muuton. Outoja yhdistelmiä ja
mielikuvituksen lentoa kieltämättä. Jännä piirre unissani kuitenkin
aina toistuu. En ole koskaan yksin, vaan Jimi on aina unissani mukana.
Se heijastaa tietenkin todellisuutta, mutta vain mielestäni se tuo
esille meidän tiiviin suhteemme. Jimi on lähes aina läsnä - jollei
fyysisesti, niin henkisestikin. Merkittävintä kuitenkin on, että kun
Jimi nukkui vieressäni tai samassa huoneessa kanssani, en nähnyt niin
paljon unia joissa hän oli mukana. Omaan huoneeseen muuttaminen varmaan
laukaisi tämän "tarpeen" läheisiin uniin. En lähde kuitenkaan pohtimaan
tätä tämän enempää.
Nyt hän on kuitenkin vielä päiväkodissa.
katselin kaappeja ja mietin mitä ihmettä laittaisin ruoaksi. Alan kokea
olevani riittävän voimissani, että voisin pyöräyttää oikeasti ruokaa.
Niinpä päädyin pestoperunoihin ja salaattiin.
vettä
Pieniä perunoita
oliiviöljyä
tuoretta basilikaa
villirucolaa
pinjansiemeniä
suolaa
pippuria
(parmesan juustoa, jos käyttää sitä - me ei käytetä)
Keitä
pestyt perunat kypsiksi suolaisessa vedessä. Ei kannata liioitella,
mutta laita reilulla kädellä suolaa. vetäise pinjansiemenet,
oliiviöljy, suola, pippuri, basilika ja villirucola tehosekoittimella
tai huhmarilla kastikkeeksi.
valuta perunat (kuori jos tarpeen) ja sekoita lämpimien perunoiden sekaan pestokastike. Anna vetäytyä hetki.
Salaatti
sinimailasen ituja
suolapähkinöitä
jotain salaattin lehtiä
raejuustoa
kurkkua
tomaattia
revi
salaatti palasiksi, kourallinen ituja päälle, pilko kurkku ja tomaatti,
jonkin verran suolapähkinöitä salaatin päälle ja raejuustoa maun mukaan.
keskiviikko, 3. elokuu 2005
Kommentit