Olen selkeästi siirtymässä blogissani uudelle ajanjaksolle. Vuodatan, mutten tee ruokaa. Olen tosin siirtynyt jo keittiössäni nuudeli-kasvis- voileipä-puuro linjalle. Huolestuttavaa, mutta vuosien kotiruoan teon ja tiskauksen inhoaminen alkaa vaikuttaa vihdoinkin.
Okei, tein ystävien juhliin hirveästi ruokaa, joka onnistui hienosti ja sai suurta suosiota. Mutta inhoan keittiötä oikeasti tällä hetkellä. Inhoan sisustamista, valkoisia seiniä, sekä kaikkea kodinhoitoa tällä hetkellä. Inhoan itseasiassa kaikkea maailmassa.
No en ihan kaikkea, mutta aika pitkälle kuitenkin. Nikotiinitabletit loppuivat kolme tuntia sitten ja päänsärkylääke ei ole vielä ainakaan auttanut oloon. Kaipaan minttutablettia suuhuni.
Itse asiassa kaipaisin jotain muutakin, mutta... mut piittkääään tunteneet arvaavat minun tarkoittavan juuri Sitä. En kuitenkaan ala epätoivoiseksi menneisyyden virheitä toistavaksi idiootiksi, mutta jotkut asiat ovat raskaasti mukana välissä olevien vuosien määrästä huolimatta.
Tämä nikotiinijuttu on vain saanut kaikki mahdollisen elämässäni nyt pääni sisällä sekaisin ja kummastelen itse kovasti tuntemuksiani.
Ei näin saisi kokea, ei tällaisesta tule mitään. Tahtoisin vain nukkua pois.
Onneksi on ystävät jotka jaksoivat taas tänään kuunnella vuodatuksiani. Kiitos jaksamisesta. Kuuntelen teidän vuodatukset taas vastavuoroisesti.