Tänään äiti taas yllätti puhelussaan.
"Minä eilen
keksin miten sinun ja Pojan ongelmat ratkaistaan! laita Deitti nettiin
ilmoitus, että etsit akateemista miestä, jolla on 1-3 alle 10 vuotiasta
lasta. Sinä saat miehen ja Poika isän ja kaverit!" Cheese. Kiitti äiti.
Olen juuri saanut selitetyksi sinulle että olen tyytyväinen tähän omaan
elämääni näin. En tarvitse miestä tähän hätään. Tietysti Poika kaipaa
isä-hahmoa ja toivoo uutta isää syntymäpäivälahjaksi mutta... hänellä
on hyvä eno ja jonkin sortin isoisäkin. Eikä uusia isiä hankita
synttärilahjoiksi, kuten olen hänelle jo selittänyt.
Yritän
edelleen selvitellä omaa arkeani ja hankkia töitä yritykselleni ja
valmistua yliopistosta... vielä mies? No way! Olen päättänyt olla
poissa deittailukuvioista ja parinetsintärumbasta kokonaan. Mulla menee
muutenkin välillä stressin ja depression puolelle etten kaipaa lisää
emotionaalista myllerrystä. Positiivistakaan. Ja kiitos vain kysymästä,
en koe olevani yksinäinen, sillä minulla on lapsen lisäksi hyviä
ystäviä.
Miksi oikeasti ei saa olla itsenäinen yksinäinen
nainen lapsen kanssa, vaan kaikki ovat jatkuvasti tenttaamassa
mahdollisista/mahdottomista miehistä ja muusta vastaavasta? Vielä
lisää Äitin parhaita kommentteja viime kuulta: "Kuule, mulle tuli
ihan sellainen tunne että ensi kesänä tanssitaan sinun häitä." Joo.
Varmasti.... Ja tietenkin vastalauseeni kuunneltiin ja sisäistettiin
hyvin.
Serkkuni menee naimisiin parin viikon päästä ja olen
jo henkisesti valmistautunut tähän tulevaan pyöritykseen. Olenhan
ikäjärjestyksessä "seuraava". Juhannuksena pyrin tekemään ainakin
tädeilleni selväksi ettei häitä tai edes uusia seuralaisia, kumppaneita
tai muutakaan ole tulossa häihin - tai edes minun kotiini. "Ahaa, sä
siis et halua että lapsi tietää.." Ei täti, ei. Minulla ei ole
sellaista sosiaalista elämää, kun olen köyhä ja kipeä... Ja kun
Poika oli muutaman päivän äidillä niin jo sukulainen soitti varhain
aamulla vain "kyselläkseen kuulumisia". Hauskaa.
Nyt
sitten vastavuodatukseksi sillä nyt siellä joku on että: "joskus
varmasti olisi mukavaa, että olisi joku jonka kanssa jakaa kaikki ja
kun pelkään hylkäämistä niin ei tapahdu niin kääriydyn kielteiseen
viittaan ja puolustan herkkää sieluani totaalisella kieltäytymisellä
deittimaailman julmuuksista ja kilpailusta-... plaa plaa plaa. " ja
kakkaa kanssa. Olen vain laiska.
Tässä on sydänsurujen kakun ohje.
5 dl Sunnuntai - erikoisvehnäjauhoja
4 dl sokeria
0,5 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
vaniljasokeria
- sekoita keskenään
sekoita jauhoseokseen 2 dl kermaa - tasaiseksi ryyniksi!!
sulata 150 gr voita ja sekoita taikinaan tasaiseksi!
2 kananmunaa. yksi kerrallaan hyvin sekoittaen taikinaan.
Kaada taikina voideltuun ja vehnäleseillä jauhotettuun rengasvuokaan.
Paista 175 asteessa noin tunti.
maanantai, 8. elokuu 2005
Kommentit