Tänään äiti taas yllätti puhelussaan.
"Minä eilen keksin miten sinun ja Pojan ongelmat ratkaistaan! laita Deitti nettiin ilmoitus, että etsit akateemista miestä, jolla on 1-3 alle 10 vuotiasta lasta. Sinä saat miehen ja Poika isän ja kaverit!" Cheese. Kiitti äiti. Olen juuri saanut selitetyksi sinulle että olen tyytyväinen tähän omaan elämääni näin. En tarvitse miestä tähän hätään. Tietysti Poika kaipaa isä-hahmoa ja toivoo uutta isää syntymäpäivälahjaksi mutta... hänellä on hyvä eno ja jonkin sortin isoisäkin. Eikä uusia isiä hankita synttärilahjoiksi, kuten olen hänelle jo selittänyt.

Yritän edelleen selvitellä omaa arkeani ja hankkia töitä yritykselleni ja valmistua yliopistosta... vielä mies? No way! Olen päättänyt olla poissa deittailukuvioista ja parinetsintärumbasta kokonaan. Mulla menee muutenkin välillä stressin ja depression puolelle etten kaipaa lisää emotionaalista myllerrystä. Positiivistakaan. Ja kiitos vain kysymästä, en koe olevani yksinäinen, sillä minulla on lapsen lisäksi hyviä ystäviä.

Miksi oikeasti ei saa olla itsenäinen yksinäinen nainen lapsen kanssa, vaan kaikki ovat jatkuvasti tenttaamassa mahdollisista/mahdottomista miehistä ja muusta vastaavasta? Vielä lisää  Äitin parhaita kommentteja viime kuulta: "Kuule, mulle tuli ihan sellainen tunne että ensi kesänä tanssitaan sinun häitä." Joo. Varmasti.... Ja tietenkin vastalauseeni kuunneltiin ja sisäistettiin hyvin.

Serkkuni menee naimisiin parin viikon päästä ja olen jo henkisesti valmistautunut tähän tulevaan pyöritykseen. Olenhan ikäjärjestyksessä "seuraava". Juhannuksena pyrin tekemään ainakin tädeilleni selväksi ettei häitä tai edes uusia seuralaisia, kumppaneita tai muutakaan ole tulossa häihin - tai edes minun kotiini. "Ahaa, sä siis et halua että lapsi tietää.." Ei täti, ei. Minulla ei ole sellaista sosiaalista elämää, kun olen köyhä ja kipeä...  Ja kun Poika oli muutaman päivän äidillä niin jo sukulainen soitti varhain aamulla vain "kyselläkseen kuulumisia". Hauskaa.
Nyt sitten vastavuodatukseksi sillä nyt siellä joku on että:  "joskus varmasti olisi mukavaa, että olisi joku jonka kanssa jakaa kaikki ja kun pelkään hylkäämistä niin ei tapahdu niin kääriydyn kielteiseen viittaan ja puolustan herkkää sieluani totaalisella kieltäytymisellä deittimaailman julmuuksista ja kilpailusta-... plaa plaa plaa. " ja kakkaa kanssa. Olen vain laiska.

Tässä on sydänsurujen kakun ohje.

5 dl Sunnuntai - erikoisvehnäjauhoja
4 dl sokeria
0,5 dl mantelijauhetta
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl suolaa
vaniljasokeria

- sekoita keskenään

sekoita jauhoseokseen 2 dl kermaa - tasaiseksi ryyniksi!!

sulata 150 gr voita ja sekoita taikinaan tasaiseksi!

2 kananmunaa. yksi kerrallaan hyvin sekoittaen taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja vehnäleseillä jauhotettuun rengasvuokaan.

Paista 175 asteessa noin tunti.