Kaikki päivät eivät mene putkeen.
Ja kun on päänsärky on kyllähän se kirjaimellisesti ottaa pattiin. Silloin kulmat kurtistuvat, tulee esille ne kaikista ikävimmät rypyt (ja syvimmät, valitettavasti) ja Ahistaa. Oikeasti Ahistaa. Ja vielä jos yliaktiivinen pieni kakara vinkuu koko ajan jostain jo ajat sitten kielletystä (lue: 100 500 kertaa kielletty, eikä mene vieläkän jakeluun, koska muksu ajattelee että jos tilanne olisi hiuksenkarvan erilainen, niin miksei sitä voisi saada?) Okei. Tässä tulee sitten se ihmisen (lue: minun) kaikista ikävin puoli esiin. Äänenpaino laskee, äänitaso kasvaa ja itseinho ryydittää lausetta joka alkaa sanalla EI. Ja jos harmitti jo tapahtuman ollessa käynnissä tai sitä ennen, niin mikään ei voita sitä Ahdistusta joka tulee kiivaan sananvaihdon jälkeen. Sillä niinhän metsä vastaa kuin sinne huudetaan - tai paremminkin muksu huutaa kun sille huudetaan.

Joo. Äksyilylle oppii kyllä aikuisena laittamaan rajat ja äänenvoimakkuuteenkin on olemassa jo kaukosäätimiäkin. Mutta miten voi opettaa lastaan hallitsemaan kiukkuaan ja ymmärtämään sen olevan osa ihmisyyttä, mutta sitä sen hankalampaa puolta? Esimerkki tietenkin on hyvä. Opettelen siis sanomaan "Äiti on nyt äksy/ vihainen/ pahalla päällä tms" ja jatkan lausetta "koska pää on kipeä/ asiat eivät ole kuin tahtoisin/ jotain muuta on pahasti pielessä, mutta siitä ei voi puhua viisivuotiaalle." Ja tietenkin myös yritän tukea ja lohduttaa turhilla fraaseilla pojan ollessa äksynä. "Kyllä se siitä/ ei aina voi kaikkea saada/ sitten syntymäpäivänä/ itkeä saa, muttei lyödä/ älä viitti nyt kiukuta tai ei mennä puistoon" Todellakin hyvää raivokasvatusta.

eräs ystäväni miettii parhaillaan lapsentekoa ja miettii juuri lapsen kasvatuksen ongelmia. Miten jaksaa oikeasti sen 10 500 kertaa kieltää ilman ettei saa hillitöntä raivaria tai sulkeudu itkemän vessan pöntölle kun muksu huutaa kymmenettä tuntia. Vastaus on yhä: aikuiseksi kasvaminen. Ei kaikki todellakaan ole vanhemmiksi syntyneitä. Itse ainakin olen erehtyvä ihminen, joka tekee koko ajan virheitä, mutta yritän edes pikkuhiljaa tehdä jotain vähän paremmin. Vaikkei "vähän paremmin" olisi paljoakaan, niin se on ainakin yritys. Oikeasti meidän vanhempien tulee olla tollaista sammalmateriaalia lasten elämänpoluilla. Ei sillä meille ole niinkään iloa tai hyötyä, mutta hei - sitä aikuisuus ja vanhemmuus on. Vihdoinkin opin pikkuhiljaa säätelemään (henkistä) takaisinlyöntiäni - tennisopettajani olisi tyytyväinen.

Raivoa voi purkaa myös salsan tekoon. Pilko raivosi tähän:

 6-7 tomaattia
 1 punainen paprika
 4 rkl öljyä
 1 valkosipulin kynsi
 2 rkl öljyä
 1 rkl sitruunamehua
 2 rkl tuoretta oreganoa
 suolaa
 pippuria 

Vetäise tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Pilko "liha". Pese paprika, poista siemenet ja valkoiset sydeemit. Yllättäen: pilko paprika. Valkosipulin voit puolestaan hienontaa ja sekoita se tomaattien ja paprikan joukkoon. sekaan öljy, sitruunamehu ja oregano. Zekoita hyvin.

Mausta suolalla ja pippurilla ja anna makujen tasaantua huoneenlämmössä noin tunnin ajan.

Tarjoa minkä tahansa kanssa ja milloin tahansa. Hyvää on.