Kofeiini on riippuvuutta aiheuttavaa tavaraa. Kenellekään tämä ei tietenkään tullut yllätyksenä - paitsi minulle. Riippuvuus tuli salakavalasti ja iski täydellisen suoran keskushermostooni. Kaikki alkoi eräästä aamusta, kun heräsin...
(silmienne eteen liukuu pilviä, jotka peittävät ruudun ja näkyviin tulee rauhallisesti hämynomainen kuva - muisto...)
...erittäin uupuneena parin tunnin yöunien jälkeen. Kiersin työmatkalla kioskin kautta ja ostin pullollisen erästä monikansallista lisäainevettä ilman kalorien pelkoa. Seuraavan viikon ajan ostelin näitä puteleita aina silloin tällöin ja lopulta talouslaskimeni kertoi, että on muuten edullisempaa ostaa tuollainen 3 litran paketti, kuin pikkupulloja. Ja meneehän muuten se iso pullo aika paljon nopeammin kuin kaksi pikkupulloa... Ja lopulta kuukauden päästä istuin kokouksessa ja ilman kyseenomaista juomaa päätin turvautua kahviin. Paljon maitoa ja vähän kahvia. Neljä seuraavaa kokousta meni samalla tavalla."Onhan kahvi nyt paljon halvempaakin..." ajattelin ja kohautin olkapäitäni. "Enhän minä oikeastaan juo kahvia, maistelen vain näin satunnaisesti töissä."
(Kuva hyppää viime viikon perjantai aamuun)
Kävelen Nalle Puh- paituli päällä keittiöön (kuvassa näkyy paljon tiskejä, mutta älkää niistä välittäkö) ja ottaa vesipannun esille. "Hmm... ei mun oikein tee mieli teetä. Mä aina juon teetä... Meillähän on muuten maitoa... Ottaisinko kaakaota?" minä mietin. " Ei... Entäpä jospa keittäisin kupillisen mokkakahvia?" Hetken mielijohteesta kaivan kaapista esiin pienen kahvinkeittimen, puhdistan siitä pölyt ja kaivan pakastimen kätköistä pienen pussin reilun kaupan kahvia. Hetken kuluttua kahvi tippuu iloisesti. 
(kuva palaa kertojaan - minuun siis)
Ja kuten aiemmin kerroin. Työt loppuivat viikko sitten. Ensimmäinen päivä oli nihkeä. Ajattelin olevani todella väsynyt vain kaaottisesta talvesta. Seuraavana päivänä sain paljon aikaan, kun keskipäivän palaverissa otin sen "pakollisen" kahvikupin. Vieläkään eivät hälyttimet soineet päässäni. Lauantain ja sunnuntain (kahvittomat päivät) vietin migreenin ja pahan olon vallassateetä juoden. Ja maanantaina tajusin sen. Kahvia. Tarvitsen kahvia!
Kaksi kuppia kahvia ja olin taas tehokas. Uskomatonta.
Olen aina varonut kofeiinia. Tai siis etenkin erään syksyisen illan jälkeen, jolloin join pannullisen kahvia ja valvoin koko yön pahoinvoivana. Jo yksi kuppi kahvia on aiemmin aiheuttanut minulla epämääräisen olon. Nyt reilussa kuukaudessa kofeiini on saanut minut pieneen koukkuun.
(kuva sumenee ja siirtyy hamaan tulevaisuuteen...)
Istun parvekkeella ja vedän aamun viidettä kahvikupillista kello 7 aamulla. Katson kelloa ja mietin ehdinkö juoda vielä yhden kupillisen ennen töihin lähtöä.

iso kattilallinen kahvihernekeittoa

3,5 dl kuivattuja kahviherneitä ( eli kik-papuja)
iso purjo
vettä
3- 5 rkl kasvisliemijauhetta
2- 3 kynttä valkosipulia
puoli rkl voita
rkl oliiviöljyä
peruna
mustapippuria

liota kik-herneitä yön yli vedessä. Huuhtele ja laitta kattilaan vettä niin että  ne peittyvät. lisää kuorittu peruna ja keitä kunnes ne ovat pehmeitä. Valuta.
leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi (muistathan huuhdella purjo halkaistuna!) ja paistele purjoviipaleet ja valkosipulikynnet (viipaloituna) voissa ja öljyssä pehmeiksi. Lisää kikherneet sekaan ja paistele niitäkin minuutti, kaksi. kaada sekaan (tai jos käytit paistinpannua, niin kaada sydeemi kattilaan ja vasta sitten lisää) kuumaa vettä vajaa litra ja sekoita liemijauhe sekaan. Hauduta parikymmentä minuuttia. soseuta osittain tai älä ollenkaan. Tai toisaalta, voit soseuttaa vaikka vauvansoseeksi. Aivan kuinka tuntuu. Vähän mustapippuria pinnalle ja ehkä juustosiivuja, jos sinun ruokavalioon se sopii.

Keiton voit pakastaa, uudelleen lämmittää...