Kofeiini on riippuvuutta aiheuttavaa tavaraa. Kenellekään tämä ei
tietenkään tullut yllätyksenä - paitsi minulle. Riippuvuus tuli
salakavalasti ja iski täydellisen suoran keskushermostooni. Kaikki
alkoi eräästä aamusta, kun heräsin...
(silmienne eteen liukuu pilviä, jotka peittävät ruudun ja näkyviin tulee rauhallisesti hämynomainen kuva - muisto...)
...erittäin uupuneena parin tunnin yöunien jälkeen. Kiersin työmatkalla
kioskin kautta ja ostin pullollisen erästä monikansallista
lisäainevettä ilman kalorien pelkoa. Seuraavan viikon ajan ostelin
näitä puteleita aina silloin tällöin ja lopulta talouslaskimeni kertoi,
että on muuten edullisempaa ostaa tuollainen 3 litran paketti, kuin
pikkupulloja. Ja meneehän muuten se iso pullo aika paljon nopeammin
kuin kaksi pikkupulloa... Ja lopulta kuukauden päästä istuin
kokouksessa ja ilman kyseenomaista juomaa päätin turvautua kahviin.
Paljon maitoa ja vähän kahvia. Neljä seuraavaa kokousta meni samalla
tavalla."Onhan kahvi nyt paljon halvempaakin..." ajattelin ja kohautin
olkapäitäni. "Enhän minä oikeastaan juo kahvia, maistelen vain näin
satunnaisesti töissä."
(Kuva hyppää viime viikon perjantai aamuun)
Kävelen Nalle Puh- paituli päällä keittiöön (kuvassa näkyy paljon
tiskejä, mutta älkää niistä välittäkö) ja ottaa vesipannun esille.
"Hmm... ei mun oikein tee mieli teetä. Mä aina juon teetä... Meillähän
on muuten maitoa... Ottaisinko kaakaota?" minä mietin. " Ei... Entäpä
jospa keittäisin kupillisen mokkakahvia?" Hetken mielijohteesta kaivan
kaapista esiin pienen kahvinkeittimen, puhdistan siitä pölyt ja kaivan
pakastimen kätköistä pienen pussin reilun kaupan kahvia. Hetken
kuluttua kahvi tippuu iloisesti.
(kuva palaa kertojaan - minuun siis)
Ja kuten aiemmin kerroin. Työt loppuivat viikko sitten. Ensimmäinen
päivä oli nihkeä. Ajattelin olevani todella väsynyt vain kaaottisesta
talvesta. Seuraavana päivänä sain paljon aikaan, kun keskipäivän
palaverissa otin sen "pakollisen" kahvikupin. Vieläkään eivät
hälyttimet soineet päässäni. Lauantain ja sunnuntain (kahvittomat
päivät) vietin migreenin ja pahan olon vallassateetä juoden. Ja
maanantaina tajusin sen. Kahvia. Tarvitsen kahvia!
Kaksi kuppia kahvia ja olin taas tehokas. Uskomatonta.
Olen aina varonut kofeiinia. Tai siis etenkin erään syksyisen illan
jälkeen, jolloin join pannullisen kahvia ja valvoin koko yön
pahoinvoivana. Jo yksi kuppi kahvia on aiemmin aiheuttanut minulla
epämääräisen olon. Nyt reilussa kuukaudessa kofeiini on saanut minut
pieneen koukkuun.
(kuva sumenee ja siirtyy hamaan tulevaisuuteen...)
Istun parvekkeella ja vedän aamun viidettä kahvikupillista kello 7
aamulla. Katson kelloa ja mietin ehdinkö juoda vielä yhden kupillisen
ennen töihin lähtöä.
iso kattilallinen kahvihernekeittoa
3,5 dl kuivattuja kahviherneitä ( eli kik-papuja)
iso purjo
vettä
3- 5 rkl kasvisliemijauhetta
2- 3 kynttä valkosipulia
puoli rkl voita
rkl oliiviöljyä
peruna
mustapippuria
liota kik-herneitä yön yli vedessä. Huuhtele ja laitta kattilaan vettä
niin että ne peittyvät. lisää kuorittu peruna ja keitä kunnes ne
ovat pehmeitä. Valuta.
leikkaa purjo ohuiksi viipaleiksi
(muistathan huuhdella purjo halkaistuna!) ja paistele purjoviipaleet ja
valkosipulikynnet (viipaloituna) voissa ja öljyssä pehmeiksi. Lisää
kikherneet sekaan ja paistele niitäkin minuutti, kaksi. kaada sekaan
(tai jos käytit paistinpannua, niin kaada sydeemi kattilaan ja vasta
sitten lisää) kuumaa vettä vajaa litra ja sekoita liemijauhe sekaan.
Hauduta parikymmentä minuuttia. soseuta osittain tai älä ollenkaan. Tai
toisaalta, voit soseuttaa vaikka vauvansoseeksi. Aivan kuinka tuntuu.
Vähän mustapippuria pinnalle ja ehkä juustosiivuja, jos sinun
ruokavalioon se sopii.
Keiton voit pakastaa, uudelleen lämmittää...
tiistai, 28. helmikuu 2006
Kommentit