Talo on tyhjä ja hiljainen. Jimi lähti tänään mummolaan papan kyydissä ja minä jäin lukemaan tenttiin. Tämä on ensimmäinen kerta kun Jimi on vähänkään pidempää aikaa poissa luotani. Jo ensimmäinen tunti oli vaikea ja haikea. Päätin hiukan hemmotella itseäni ja tuhlata yksinäistä aikaa leipomalla naan-leipää.

 Kaivoin kirjahyllystäni naan-leivän ohjeen ja aloin heti soveltaa sitä. Siis perusaineethan ovat  maito, maustamaton jugurtti, kananmuna, vehnäjauhot, hiiva, sokeri ja suola.  Kaadoin kulhoon jotain 7 - 9  desin verran jauhoja ja toiseen kulhoon lämmintä maitoa 2 -3 desiä. Tuorehiivaa laitoin reilun puolipaketillista, sokeria vajaan kourallisen ja noin puolisentoista desiä jugurttia.

En omista desilitran mittaa, joten teen kaikki ruoat näppituntumalla ja summan mutikassa, kuten äiti tapaa sanoa. Itse olen varma, että arviointi paranee harjoitellessa ja toistaiseksi suurilta mokilta olen välttynyt. Taitoa, varovaisuutta tai onnea. Aivan sama.  Ruoka maistuu omalta, kun siihen käyttää omia mittasuhteita.

Sekoitin hiivan, jugurtin, kananmunan, lämpimän maidon, sokerin sekaisin kulhossa ja kaadoin jauhojen päälle. Sekoittelin haarukalla nestettä jauhoihin ja lopulta vaivasin taikinaa kymmenisen minuuttia. Sitten huomasin, että olin unohtanut suolan ja lisättyäni sitä reilusti jatkoin vaivaamista saadakseni suolan kaikkialle. Annoin taikinan nousta parisen tuntia jauhokasan alla.

Vaikka mittasuhteet ovat sovittuja järjestelmiä, määrät ovat kuitenkin subjektiivisia. Etenkin elämässä. Jimi on äänekäs ja vaativa välillä - useimmiten aina - ollessaan kotona ja poissaollessa... taisin jo mainita että täällä on tyhjää ja hiljaista? Äiti nauroi puhelimessa että  on uskomatonta miten paljon tilaa viisivuotias poika täyttää. Niin. Täyden sydämen ja vähän enemmän. 

Laitoin uuniin tyhjän ja puhtaan pellin ja väänsin uunin täysille. Vaivasin ilmat pihalle taikinasta ja revin sen neljään osaan. Öljysin rypsiöljyllä käteni, jotta käsittely olisi helpompaa. Levitin öljyä myös leivinpapereille. Taputtelin ja venyttelin neljä pisaranmuotoista ohutta leipästä joiden annoin nousta uunin kuumentuessa. Käänsin uunin grilliasentoon 200 asteeseen ja otin varovasti kuuman pellin pois uunista. Kaadoin sille reilusti rypsiöljyä. huono homma, sillä öljy alkoi kärytä. Vaikka rypsiöljyn palamispiste on yli 300 astetta, mihin uuni ei yllä, niin sen käryämispiste on 220 astetta. Taas jotain uutta opittiin tänään. Avattuani ikkunat lätkäisin kaksi muka-naan-leipää pellille tirisemään. Pelti uuniin, mahdollisimman korkealle.

En ole viiteen vuoteen oikein ollut yksin joten seuraavat päivät ovat varmasti aika erilaisia, kuin pitkiin aikoihin. Äiti komensi minua olemaan kiltisti ja pitämään itsestäni huolta. Olenhan hurjassa Helsingissä ja "villi & vapaa". Niin. Villin, vapaan ja hurjan määrät ovat myös subjektiivisia. Ajattelin peräti käydä suihkussa ja lukea vähän tenttikirjaa. Muuten vain olen istunut televisiota katsellen ja mutustellen mansikoita ja viinirypäleitä. Todennäköisintä on etten poistu kotoa "iltahumuihin" koko aikana, tai tee muutakaan radikaalia. Ehkä tapaan yhden ystävän irl, mutta siihen se varmaan jääkin. Wild, todellakin.

Naan leivät saivat ihanan rapeanruskean värin grillivastuksista ja kuuma, öljyinen pelti antoi pohjaan rapean upean pohjan nostaen leivän muodon kuplivaksi.  Laitoin edellisen päivän tomaattista yrtti-kasviskastiketta, raejuustoa, mung-pavun ituja ja salaattia lautaselle. Reilu pala naan-leipää ja yksinäisen äidin ilta-ateria oli valmis. Ehkä yksinäisyyskin on suhteellista.