Talo on tyhjä ja hiljainen. Jimi
lähti tänään mummolaan papan kyydissä ja minä jäin lukemaan tenttiin.
Tämä on ensimmäinen kerta kun Jimi on vähänkään pidempää aikaa poissa
luotani. Jo ensimmäinen tunti oli vaikea ja haikea. Päätin hiukan
hemmotella itseäni ja tuhlata yksinäistä aikaa leipomalla naan-leipää.
Kaivoin
kirjahyllystäni naan-leivän ohjeen ja aloin heti soveltaa sitä. Siis
perusaineethan ovat maito, maustamaton jugurtti, kananmuna,
vehnäjauhot, hiiva, sokeri ja suola. Kaadoin kulhoon jotain 7 -
9 desin verran jauhoja ja toiseen kulhoon lämmintä maitoa 2 -3
desiä. Tuorehiivaa laitoin reilun puolipaketillista, sokeria vajaan
kourallisen ja noin puolisentoista desiä jugurttia.
En
omista desilitran mittaa, joten teen kaikki ruoat näppituntumalla ja
summan mutikassa, kuten äiti tapaa sanoa. Itse olen varma, että
arviointi paranee harjoitellessa ja toistaiseksi suurilta mokilta olen
välttynyt. Taitoa, varovaisuutta tai onnea. Aivan sama. Ruoka
maistuu omalta, kun siihen käyttää omia mittasuhteita.
Sekoitin
hiivan, jugurtin, kananmunan, lämpimän maidon, sokerin sekaisin
kulhossa ja kaadoin jauhojen päälle. Sekoittelin haarukalla nestettä
jauhoihin ja lopulta vaivasin taikinaa kymmenisen minuuttia. Sitten
huomasin, että olin unohtanut suolan ja lisättyäni sitä reilusti
jatkoin vaivaamista saadakseni suolan kaikkialle. Annoin taikinan
nousta parisen tuntia jauhokasan alla.
Vaikka
mittasuhteet ovat sovittuja järjestelmiä, määrät ovat kuitenkin
subjektiivisia. Etenkin elämässä. Jimi on äänekäs ja vaativa välillä -
useimmiten aina - ollessaan kotona ja poissaollessa... taisin jo
mainita että täällä on tyhjää ja hiljaista? Äiti nauroi puhelimessa
että on uskomatonta miten paljon tilaa viisivuotias poika
täyttää. Niin. Täyden sydämen ja vähän enemmän.
Laitoin
uuniin tyhjän ja puhtaan pellin ja väänsin uunin täysille. Vaivasin
ilmat pihalle taikinasta ja revin sen neljään osaan. Öljysin
rypsiöljyllä käteni, jotta käsittely olisi helpompaa. Levitin öljyä
myös leivinpapereille. Taputtelin ja venyttelin neljä pisaranmuotoista
ohutta leipästä joiden annoin nousta uunin kuumentuessa. Käänsin uunin
grilliasentoon 200 asteeseen ja otin varovasti kuuman pellin pois
uunista. Kaadoin sille reilusti rypsiöljyä. huono homma, sillä öljy
alkoi kärytä. Vaikka rypsiöljyn palamispiste on yli 300 astetta, mihin
uuni ei yllä, niin sen käryämispiste on 220 astetta. Taas jotain uutta
opittiin tänään. Avattuani ikkunat lätkäisin kaksi muka-naan-leipää
pellille tirisemään. Pelti uuniin, mahdollisimman korkealle.
En
ole viiteen vuoteen oikein ollut yksin joten seuraavat päivät ovat
varmasti aika erilaisia, kuin pitkiin aikoihin. Äiti komensi minua
olemaan kiltisti ja pitämään itsestäni huolta. Olenhan hurjassa
Helsingissä ja "villi & vapaa". Niin. Villin, vapaan ja hurjan
määrät ovat myös subjektiivisia. Ajattelin peräti käydä suihkussa ja
lukea vähän tenttikirjaa. Muuten vain olen istunut televisiota
katsellen ja mutustellen mansikoita ja viinirypäleitä. Todennäköisintä
on etten poistu kotoa "iltahumuihin" koko aikana, tai tee muutakaan
radikaalia. Ehkä tapaan yhden ystävän irl, mutta siihen se varmaan
jääkin. Wild, todellakin.
Naan
leivät saivat ihanan rapeanruskean värin grillivastuksista ja kuuma,
öljyinen pelti antoi pohjaan rapean upean pohjan nostaen leivän muodon
kuplivaksi. Laitoin edellisen päivän tomaattista
yrtti-kasviskastiketta, raejuustoa, mung-pavun ituja ja salaattia
lautaselle. Reilu pala naan-leipää ja yksinäisen äidin ilta-ateria oli
valmis. Ehkä yksinäisyyskin on suhteellista.
keskiviikko, 1. kesäkuu 2005
Kommentit