Tänään on toinen päivä, kun Jimi
sairastaa vesirokkoa. Aamulla oli 150 näppylää ja poika todella
toiminnan tarpeessa. Itse olen vainoharhaisena tuijotellut mahdollisia
näppylöitä itsessäni ja itkenyt sisimmässäni omaa itsekkyyttäni.
Enemmän kuin harmittelen poikani sairautta, pohdin omien töideni ja
peruuntuvien kokouksien asioita. En vieläkään ole oppinut täydellistä
elämän arvattomuuden hyväksyntää. Olisi niin levollista todeta vain "Ot
Azoi!" ja nöykätä päätään elämänviisaan oloisena.
Jotta poika - paralleni maistuisi ruoka, niin päätin tänään hiukan nähdä vaivaa ruoanlaitossa ja tehdä päiväruoaksi persiljagnoccheja ja kesäistä tomaattikastiketta.
Keitin
ison kattilallisen perunoita kuorineen vahvassa suolavedessä. Kuorin ne
jäähtyneinä ja musersin haarukalla soseeksi. Lisäsin tuoretta
persiljaa ja ruohosipulia (luomutuotantoa omalta parvekkeelta)
hienonnettuna, 2 kananmunaa ja suolaa. Vielä runsaalla kädellä
sipulijauhetta, mustapippuria ja vehnäjauhoja pieni kasa.
Taikina tuntui tahmealta kädessä ja kananmunat kylmän liukkailta.
Lisäsin jauhoja ja katselin kuinka taikina muuttui vaivatessa
tasaiseksi. Luraus oliiviöljyä taikinan sekaan ja siinä se oli. Laitoin
taikinan jääkaappiin vetäytymään hetkeksi.
Jimi tahtoi ulos ja ajattelin sen parantavan sairaan mieltä. Menimme
ulos ja luin Siljanderin Systemaattista johdatusta kasvatustieteeseen
Jimin ajellessa Nikko-autollaan. Kun patterit alkoivat loppua myös hyvä
mieliala loppui. Sisällä Jimi joi vähän mehua ja alkoi katsella Bamsea.
Minä puolestaan päätin tehdä kastikkeen ja gnoccit valmiiksi.
Pilkoin
pätkän kesäkurpitsaa, lurautin kuumalle pannulle hyvää oliiviöljyä ja
paistoin kurpitsapalat. Lisäsin pannulle purkillisen paseerattua
tomaattia ja purkillisen verran vettä. Tomaattikastike alkoi porista
räiskyen ja lisäsin ruokalusikallisen ruokosokeria, runsaasti
sipulijauhetta, mustapippuria ja kuivattua persiljaa.
Sekoitin kastiketta miettien Jimiä. Näen hänessä itseni - yksinäisen,
mielikuvitusrikkaan lapsen. Miten voisin tehdä hänen elämästään
paremman? Miten voin saada hänestä sosiaalisesti taitavamman - hän
tulee toimeen hyvin aikuisten kanssa, mutta ikäistensä kanssa hänellä
on välillä vaikeaa. Aivan kuten minulla. Miksi jotkut ovat
"cheerleadereitä" syntyessään - mikä on se ainesosa joka tekee
ihmisestä "nörtin"?
Lisäsin
kastikkeeseen suolan ja laitoin gnocceja varten veden kiehumaan. Hiukan
kasvisliemijauhetta ja suolaa. Aloin pyörittää peukalonpään kokoisia
palloja taikinasta. Gnoccit ovat niin ihastuttavia. Perunan ja
pastan väliltä. Ne ovat pehmeitä, maukkaita ja helppoja tehdä.
Pyöräytin lautasellisen palloja ja aloin laittaa niitä kiehumaan.
Litistin pallon kerrallaan gnoccin muotoon ja tiputin kiehuvaan veteen.
Minuutti ja risat ja gnoccit olivat kypsiä.
Nostelin herkut talouspaperin päälle hetkeksi vetäytymään ja menin
herättämään Jimin. Video pauhasi täysillä, mutta punaisenkirjavana
poika nukkui mustalla sohvalla. Peittelin hänet punaisella
villashaalilla ja poistuin hiljaa tekemään salaatin.
Hain
parvekkeelta kukkaruukusta salaatinlehtiä ja timjamia. Lisäsin ne
revittyinä silputun tuorekurkun ja tomaatin sekaan. Pienen pieni rolaus
punaviinietikkaa, suolaa ja oliiviöljyä. Sekoitin tomaattikastikkeen ja
gnoccit sekaisin ja laitoin ruoan Jimille valmiiksi jäähtymään.
Kyllä Jimille varmasti ruoka maistuisi unien jälkeen.
keskiviikko, 25. toukokuu 2005
Kommentit