Tänään oli hiljaisuuden päivä
elämässäni. Totuttelin, nautin ja hengitin hiljaisuutta. Jimin
poissaolo on hiljaisuutta, johon on vaikea tottua. En sanonut
kenellekään "hyvää huomenta, nukuitko hyvin?" tai " "istu ja syö". Enkä
paljon muutakaan. Itseasiassa kello puoli viiteen mennessä en puhunut
kenellekään mitään. Sitten äiti soitti. Tyhjää päivää vietin
tenttikirjaa lukemalla jonka lisäksi söin kasviksia ja hedelmiä "puoli
kiloa päivässä" - periaatteella. Vaikka olen semi-vegetaari, jää joskus
kasvikset vähille. Olen vehnä-sokerihiiri. Hiilihydraatteja muodossa
tai toisessa paistettuna oikealla voilla tai oliiviöljyllä - se on
lempiruokaani. Tänään kokeilin jotain keväistä: parsaa hollandaise-kastikkeessa
Napsuttelin
valkoisista ja vihreistä parsoista parhaat palat. Kuorin ne säästäen
"tähkäpäät". Kiehuvaan veteen lisäsin reilusti sokeria ja suolaa ja
kuoritut parsat. Helppoa.
Ihminen
huomaa parhaiten mitä tarvitsee kun se on poissa. Pohdin tänään mitä
nyt tekisin ja ajattelin tehdä jotain mitä Jimin kanssa en voi tehdä.
Vieläkin mietin ongelmaan ratkaisua. Viimeisen kevään aikana olen usein
pohtinut jotain tapahtumaa tai tekemistä, mutta kaikki ovat olleet
"mutta kun Jimi" -syystä ulottumattomissani. Nyt, ensi kertaa
"vapauden" koittaessa istun kotona lukemassa kirjaa tai opiskelemassa
Debianin käyttöä. Enkä puhu ihmisille, soita tai edes mene Heurekaan
tai elokuviin. Olen vain. Ja siivoan.
Erotin
kaksi keltuaista ja laitoin ne lasikulhoon vesitipan
(ruokalusikallisen) kanssa. Paistinpannuun vettä ja pienelle lämmölle
kuumenemaan. vatkasin ahkerasti keltuaisia ja pidin kuumassa vedessä
kulhoa peläten juoksuttumista. Pitkän vatkaamisen jälkeen
keltuaiskastike näytti kiisselisöityvän ja lisäsin pehmeän voin palasia
jatkuvasti sekoittaen.
Huomasin
yllättäen, että olen paljon järjestelmällisempi ja siivousintoisempi
kun olen yksin. jotenkin on niin paljon muuta kun Jimin kanssa on
kotosalla. Nyt on tyhjyyttä ajassakin. Enää ei ole tekosyytä - tai
oikeaa syytä - olla siivoamatta tai tiskaamatta juuri sillä hetkellä
tai ohikävellessä. epäjärjestys selkeästi ärsyttää yksinollessa enemmän
kuin seurassa. Olin luullut, että asia on toisinpäin: kun kukaan ei
näe, niin on helpompi olla eläin. Ei ole ensimmäinen kerta kun olen
erehtynyt ihmisluonnosta tai itsestäni. Olisikin aika tylsää jos aina
olisi oikeassa.
Lisäsin
kastikkeeseen pilkottua ruohosipulia, sipulijauhetta ja suolaa.
Lautanen täyteen salaattia, tomaattia, kurkkua ja keitettyjä parsoja.
Ja aimo loraus hollandaise - kastiketta päälle. Herkullista
yksinoloa....
torstai, 2. kesäkuu 2005
Kommentit