Tänään oli hiljaisuuden päivä elämässäni. Totuttelin, nautin ja hengitin hiljaisuutta. Jimin poissaolo on hiljaisuutta, johon on vaikea tottua. En sanonut kenellekään "hyvää huomenta, nukuitko hyvin?" tai " "istu ja syö". Enkä paljon muutakaan. Itseasiassa kello puoli viiteen mennessä en puhunut kenellekään mitään. Sitten äiti soitti. Tyhjää päivää vietin tenttikirjaa lukemalla jonka lisäksi söin kasviksia ja hedelmiä "puoli kiloa päivässä" - periaatteella. Vaikka olen semi-vegetaari, jää joskus kasvikset vähille. Olen vehnä-sokerihiiri. Hiilihydraatteja muodossa tai toisessa paistettuna oikealla voilla tai oliiviöljyllä - se on lempiruokaani. Tänään kokeilin jotain keväistä: parsaa hollandaise-kastikkeessa

Napsuttelin valkoisista ja vihreistä parsoista parhaat palat. Kuorin ne säästäen "tähkäpäät". Kiehuvaan veteen lisäsin reilusti sokeria ja suolaa ja kuoritut parsat. Helppoa.

Ihminen huomaa parhaiten mitä tarvitsee kun se on poissa. Pohdin tänään mitä nyt tekisin ja ajattelin tehdä jotain mitä Jimin kanssa en voi tehdä. Vieläkin mietin ongelmaan ratkaisua. Viimeisen kevään aikana olen usein pohtinut jotain tapahtumaa tai tekemistä, mutta kaikki ovat olleet "mutta kun Jimi" -syystä ulottumattomissani. Nyt, ensi kertaa "vapauden" koittaessa istun kotona lukemassa kirjaa tai opiskelemassa Debianin käyttöä. Enkä puhu ihmisille, soita tai edes mene Heurekaan tai elokuviin. Olen vain. Ja siivoan.

Erotin kaksi keltuaista ja laitoin ne lasikulhoon vesitipan (ruokalusikallisen) kanssa. Paistinpannuun vettä ja pienelle lämmölle kuumenemaan. vatkasin ahkerasti keltuaisia ja pidin kuumassa vedessä kulhoa peläten juoksuttumista. Pitkän vatkaamisen jälkeen keltuaiskastike näytti kiisselisöityvän ja lisäsin pehmeän voin palasia jatkuvasti sekoittaen.

Huomasin yllättäen, että olen paljon järjestelmällisempi ja siivousintoisempi kun olen yksin. jotenkin on niin paljon muuta kun Jimin kanssa on kotosalla. Nyt on tyhjyyttä ajassakin. Enää ei ole tekosyytä - tai oikeaa syytä - olla siivoamatta tai tiskaamatta juuri sillä hetkellä tai ohikävellessä. epäjärjestys selkeästi ärsyttää yksinollessa enemmän kuin seurassa. Olin luullut, että asia on toisinpäin: kun kukaan ei näe, niin on helpompi olla eläin. Ei ole ensimmäinen kerta kun olen erehtynyt ihmisluonnosta tai itsestäni. Olisikin aika tylsää jos aina olisi oikeassa.

Lisäsin kastikkeeseen pilkottua ruohosipulia, sipulijauhetta ja suolaa. Lautanen täyteen salaattia, tomaattia, kurkkua ja keitettyjä parsoja. Ja aimo loraus hollandaise  - kastiketta päälle.  Herkullista yksinoloa....