Elämässä ei taas tapahdu mitään. Oikein siis tyyntä ja
tasaisen tylsää. Tiedän (elämä on opettanut) että tylsyys on HYVÄ asia,
sillä silloin ei ole liian isoja ongelmia elämässä. Ei kriisiä,
stressiä tai mitään negatiivista. jotenkin... nyt juuri ei vain jaksa
sitä arvostaa. Ehkä syynä tylsyyden tunteeseen on yleinen elämään
tyytymättömyys, joka on tullut viikon vuodepotilaana olosta. Jotkut
jaksavat olla positiivisia sen jälkeen - itse vaivun masennukseen.
Vielä ei jaksa mitään oikein tehdä, vaikka hommia olisi paljon
tehtävänä. Eikä ole mikään kivaa. Tekisi mieli heittäytyä ihan Jessica
Simpsoniksi, mutta... kuka oikeasti jaksaa jatkuvasti marisevaa ihmistä
lähellään? Vetelen valituksella jo nyt pitkin äärirajoja, joten turha
kuormittaa lähimmäisten kärsivällisyyttä yhtään enempää. Jotta valitus
ja tylsyys loppuisi kohdallani päätin sitoutua Motivukseen. Hankin
huonosta rahatilanteesta huolimatta jäsenyyden ja kuukausittain lähtee
nyt tililtä automaattisesti rahaa kuntosalille. Outoa, mutta varmasti
oikea ja hyvä ratkaisu.
Yleensä olen paennut elämän
tylsyyttä kirjoihin. Viime aikoina olen kuitenkin lukenut taas
tarpeeksi - oikeasti ei jaksa lukea enää. Viimeisin kirja muuten oli
Neil Gaimanin Neverwhere, josta on kai joskus 1990-luvun puolessa
välissä tehty televisiosarjakin. En muista että olisin nähnyt sitä -
muistaako kukaan muu? Täytyy taas googlettaa löytääkseen vastauksia
näihin häiritseviin kysymyksiin. Mutta takaisin kirjaan. Muistelen
lukeneeni tuon kirjan joskus silloin lukioajan jälkeen, mutta silti
lukukokemuksena oikein mukava. Gaiman on kuitenkin paljon parempi
kirjoittamaan sarjakuvien käsiksiä kuin kirjoja. Tosin
yhteistyössä hänen taitonsa tulevat esiin - esimerkiksi Terry
Prachetin kanssa hän sai aikaan mainion "Hyviä enteitä" - kirjan.
Jokaisella enemmän lukeneella on melkein aina idea tai kaksi kirjaksi,
novelliksi tai käsikirjoitukseksi. En ole poikkeus siinäkään.
Ongelmanani on juuri tuo sama ongelma kuin Gaimanilla. Juoni, idea ja
henkilöt ovat hallussa, mutta jokin jää puuttumaan dialogien välistä.
Totta puhuakseni ongelmani on suurempi. Minulla ontuu ne dialogitkin.
:-))) ehkä jonain päivänä keksin sen kirjoittamisen idean.... siitä
ennen syön pojan kanssa
ruiskääretorttua
4 kananmunaa
2 dl sokeria
0,25 desiä ruisjauhoja
1,5 desiä vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 - 3 banaania
0,5 dl puolukkasurvosta
sokeria maun mukaan
vatkaa
kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon jauhot ja
leivinjauhe. levitä voidellulle leivinpaperille ja paista 200
asteessa jotain 10 - 15 minuuttia. Sillä aikaa soseuta banaanit,
sekoita joukkoon puolukkasurvos ja mausta sokerilla. kippaa
sokeroidulle voipaperille juuri uunista otettu pohja, ja poista
leivinpaperi päältä. Levitä banaani-puolukkasose levylle tasaisesti ja
kääri pohjalevy rullaksi saumapuoli alaspäin.
lauantai, 6. elokuu 2005
Kommentit