Elämässä ei taas tapahdu mitään. Oikein siis tyyntä ja tasaisen tylsää. Tiedän (elämä on opettanut) että tylsyys on HYVÄ asia, sillä silloin ei ole liian isoja ongelmia elämässä. Ei kriisiä, stressiä tai mitään negatiivista. jotenkin... nyt juuri ei vain jaksa sitä arvostaa. Ehkä syynä tylsyyden tunteeseen on yleinen elämään tyytymättömyys, joka on tullut viikon vuodepotilaana olosta. Jotkut jaksavat olla positiivisia sen jälkeen - itse vaivun masennukseen. Vielä ei jaksa mitään oikein tehdä, vaikka hommia olisi paljon tehtävänä. Eikä ole mikään kivaa. Tekisi mieli heittäytyä ihan Jessica Simpsoniksi, mutta... kuka oikeasti jaksaa jatkuvasti marisevaa ihmistä lähellään? Vetelen valituksella jo nyt pitkin äärirajoja, joten turha kuormittaa lähimmäisten kärsivällisyyttä yhtään enempää. Jotta valitus ja tylsyys loppuisi kohdallani päätin sitoutua Motivukseen. Hankin huonosta rahatilanteesta huolimatta jäsenyyden ja kuukausittain lähtee nyt tililtä automaattisesti rahaa kuntosalille. Outoa, mutta varmasti oikea ja hyvä ratkaisu.

Yleensä olen paennut elämän tylsyyttä kirjoihin. Viime aikoina olen kuitenkin lukenut taas tarpeeksi - oikeasti ei jaksa lukea enää. Viimeisin kirja muuten oli Neil Gaimanin Neverwhere, josta on kai joskus 1990-luvun puolessa välissä tehty televisiosarjakin. En muista että olisin nähnyt sitä - muistaako kukaan muu? Täytyy taas googlettaa löytääkseen vastauksia näihin häiritseviin kysymyksiin. Mutta takaisin kirjaan. Muistelen lukeneeni tuon kirjan joskus silloin lukioajan jälkeen, mutta silti lukukokemuksena oikein mukava. Gaiman on kuitenkin paljon parempi kirjoittamaan sarjakuvien käsiksiä kuin kirjoja. Tosin yhteistyössä  hänen taitonsa tulevat esiin - esimerkiksi Terry Prachetin kanssa hän sai aikaan mainion "Hyviä enteitä" - kirjan.

Jokaisella enemmän lukeneella on melkein aina idea tai kaksi kirjaksi, novelliksi tai käsikirjoitukseksi. En ole poikkeus siinäkään. Ongelmanani on juuri tuo sama ongelma kuin Gaimanilla. Juoni, idea ja henkilöt ovat hallussa, mutta jokin jää puuttumaan dialogien välistä. Totta puhuakseni ongelmani on suurempi. Minulla ontuu ne dialogitkin. :-))) ehkä jonain päivänä keksin sen kirjoittamisen idean.... siitä ennen syön pojan kanssa

ruiskääretorttua

4 kananmunaa
2 dl sokeria
0,25 desiä ruisjauhoja
1,5 desiä vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

2 - 3 banaania
0,5 dl puolukkasurvosta
sokeria maun mukaan

vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe. levitä voidellulle  leivinpaperille ja paista 200 asteessa jotain 10 - 15 minuuttia. Sillä aikaa soseuta banaanit, sekoita joukkoon puolukkasurvos ja mausta sokerilla. kippaa sokeroidulle voipaperille  juuri uunista otettu pohja, ja poista leivinpaperi päältä. Levitä banaani-puolukkasose levylle tasaisesti ja kääri pohjalevy rullaksi saumapuoli alaspäin.