Sain tänään elämäni ensimmäistä kertaa verta suoraan suoneen. Vaikutus oli yllättävä, se todellakin voimisti minua. Veri on jännää. Siinä piilee koko maallisen elämän syke, voima ja energia. Vereen liittyy tabuja, uskomuksia, tarinoita ja sanontoja. Se on mystinen, kauhistuttava ja arkinen. Minulle viime aikoina veri on ollut ongelma, koska hemoglobini on ollut aivan liian alhainen. Ennätykseni nyt on ollut 88, joka tosin on yhä enemmän kuin kulttuuriministerillä. Tänään ruoaksi tarvittiin pikaista ja helppoa. Siis taas "vaihteeksi" spagettia ja tomaattikastiketta.

Kaivoin kaapista purkillisen Parmalatin paseerattua tomaattia. Lempiruoka-aineeni. Oliiviöljyä kuumalle pannulle vetäytymään. Seuraksi sipulia, kesäkurpitsaa ja viipaloituja herkkusieniä. Nopeasti kuullotus ja tomaattisose päälle. Purkki täyteen kylmää vettä ja pannulle. Sokeria, suolaa, sipulijauhetta, kasvisliemijauhetta ja persiljaa.  Ja sekoitus.

Ehkä jonain päivänä Jimi ja minä olemme aivan kyllästyneitä tomaattikastikkeeseen. En tiedä milloin, mutta varmaankin pian. Jimi aiemmin inhosi kaikkia tomaattikastikkeeseen, tomaattikeittoon tai kypsennettyihin tomaatteihin viittaavaakaan. Pitkällisen harjoittelun jälkeen viime viikolla hän ensimmäistä kertaa elämässään PYYSI tomaattikastiketta ja spagettia. Olin iloinen. Vihdoin ja viimein meillä on yhteinen lempiruoka. Tuleekohan tomaattikastikkeesta se "äidin tekemä ruoka" jota hän muistelee aikuisena? Teen todella harvoin lihapullia, kun kosherliha on kallista, joten se perinteinen ruokalaji jää varmaan minun osalta unholaan.

Kävin parvekkeelta tuoretta timjamia, basilikaa, ruohosipulia ja salaatteja. Riips, raaps revittyinä palasina salatiksi ja yrttejä sivuun kastiketta varten.  Kuumaan veteen pasta, pari minuuttia ja pois.

Mistä yleensä ihmiset muistavat äidit? Muistetaanko äidit vain yhden sukupolven ajan - mikä tekee äideistä unohtumattomia? Itselleni äiti on merkinnyt vahvuutta ja tukea, etenkin itse äitinä ollessa. Äiti on ollut se ahkeruus, johon on epätoivoista edes yrittää pyrkiä. Äiti on se joka tekee koko ajan jotain. Mummut puolestaan... heillä oli omituisia , perinteisiä tapoja tehdä ruokaa.  Vanhoja käsityksiä maailmasta ja tottumuksia menneiltä ajoilta.  Mummot olivat erilaisia. Luulen, että äitiyden muututtua mummoudeksi siitä tulee etäisemmän pehmeämpää ja arjen kouluttamaa. Tai ainakin minun kohdalla niin on ollut. Mummous tulee arjen ulkopuolelta, kuitenkin samasta verenperinnöstä kuin äitiyskin. Ehkä siksi mummot muistetaan samoista asioista kuin äidit - ruoasta, juttelutavasta ja työskentelystään.

Spagetti kastikkeen sekaan, salaatti pöytään, leipä ja juomat.... SYÖMÄÄN!