Sain tänään elämäni ensimmäistä
kertaa verta suoraan suoneen. Vaikutus oli yllättävä, se todellakin
voimisti minua. Veri on jännää. Siinä piilee koko maallisen elämän
syke, voima ja energia. Vereen liittyy tabuja, uskomuksia, tarinoita ja
sanontoja. Se on mystinen, kauhistuttava ja arkinen. Minulle viime
aikoina veri on ollut ongelma, koska hemoglobini on ollut aivan liian
alhainen. Ennätykseni nyt on ollut 88, joka tosin on yhä enemmän kuin
kulttuuriministerillä. Tänään ruoaksi tarvittiin pikaista ja helppoa.
Siis taas "vaihteeksi" spagettia ja tomaattikastiketta.
Kaivoin
kaapista purkillisen Parmalatin paseerattua tomaattia.
Lempiruoka-aineeni. Oliiviöljyä kuumalle pannulle vetäytymään. Seuraksi
sipulia, kesäkurpitsaa ja viipaloituja herkkusieniä. Nopeasti kuullotus
ja tomaattisose päälle. Purkki täyteen kylmää vettä ja pannulle.
Sokeria, suolaa, sipulijauhetta, kasvisliemijauhetta ja
persiljaa. Ja sekoitus.
Ehkä jonain päivänä Jimi ja minä
olemme aivan kyllästyneitä tomaattikastikkeeseen. En tiedä milloin,
mutta varmaankin pian. Jimi aiemmin inhosi kaikkia
tomaattikastikkeeseen, tomaattikeittoon tai kypsennettyihin
tomaatteihin viittaavaakaan. Pitkällisen harjoittelun jälkeen viime
viikolla hän ensimmäistä kertaa elämässään PYYSI tomaattikastiketta ja
spagettia. Olin iloinen. Vihdoin ja viimein meillä on yhteinen
lempiruoka. Tuleekohan tomaattikastikkeesta se "äidin tekemä ruoka"
jota hän muistelee aikuisena? Teen todella harvoin lihapullia, kun
kosherliha on kallista, joten se perinteinen ruokalaji jää varmaan
minun osalta unholaan.
Kävin
parvekkeelta tuoretta timjamia, basilikaa, ruohosipulia ja salaatteja.
Riips, raaps revittyinä palasina salatiksi ja yrttejä sivuun kastiketta
varten. Kuumaan veteen pasta, pari minuuttia ja pois.
Mistä yleensä ihmiset muistavat
äidit? Muistetaanko äidit vain yhden sukupolven ajan - mikä tekee
äideistä unohtumattomia? Itselleni äiti on merkinnyt vahvuutta ja
tukea, etenkin itse äitinä ollessa. Äiti on ollut se ahkeruus, johon on
epätoivoista edes yrittää pyrkiä. Äiti on se joka tekee koko ajan
jotain. Mummut puolestaan... heillä oli omituisia , perinteisiä tapoja
tehdä ruokaa. Vanhoja käsityksiä maailmasta ja tottumuksia
menneiltä ajoilta. Mummot olivat erilaisia. Luulen, että äitiyden
muututtua mummoudeksi siitä tulee etäisemmän pehmeämpää ja arjen
kouluttamaa. Tai ainakin minun kohdalla niin on ollut. Mummous tulee
arjen ulkopuolelta, kuitenkin samasta verenperinnöstä kuin äitiyskin.
Ehkä siksi mummot muistetaan samoista asioista kuin äidit - ruoasta,
juttelutavasta ja työskentelystään.
Spagetti kastikkeen sekaan, salaatti pöytään, leipä ja juomat.... SYÖMÄÄN!
tiistai, 31. toukokuu 2005
Kommentit