Eilen illalla loppui larppi ja nyt on selkeä jälkimasis.
Pelasin
oikeasti surkeasti osan siitä lopusta. Tiedän, kadun ja harmittaa
lujaa. Mä tiedän mistä asia johtui. Aamun hektisyys, pojan
läsnäolemisen ja hänen tavaraongelmien tuomat keskeytykset, alhainen
verensokeri koska en ollut syönyt kahdeksaan tuntiin oikeasti mitään,
en edes juonut riittävästi ja olin polttanut askillisen tupakkaa kun
normaalisti en polta yhtään, kolme tuntia olin viettänyt puhelimessa
jatkuvasti stressaten meidän keikkojen ongelmista ja mun tyttöystävä
oli todennäköisesti kuollut)... tuli väsy, katkoja pelaamiseen ja niitä
yritti paikata kehnosti, jolloin koko touhu meni yhdeksi sekoiluksi.
Ongelma oli että "Bengt" ja "Turo" tajusivat ettei kaikki ole reilassa
ja se pilasi niiden peliä. Anteeksipyyntöä taidan vielä viestittää
heille kirjallisen debriefin muodossa.
Lopulta sekoilun tuloksena
olin Isnäsin hiekkatiellä marssimassa ilman taustatukea mahdolliseen
surmanloukkoon tarkoituksena saada tyypeille ujutettua matkat, niin
ettei niistä olisi enää toimijoiksi. Koko homma hoitui kyllä jollain
tavalla, mutta sillä teolla hahmo menetti tukijansa. Toisaalta se oli
jo niin hatarilla koko pelin ajan, joten se ei oikeastaan millään olisi
voinut voittaa hommaa. En missään vaiheessa ymmärtänyt miten se oli
oikeasti päässyt siihen asemaansa - niin no olihan se yleensä ollut
reilu, rehellinen riittävästi, vallanhaluinen ja kova. Mutta silti.
Ainoastaan muutamalla lihaskimpulla oli luottamuksen varassa toimiva
järjestely, mutta mitään muuta ei ollut - kaikki muut kusettivat
pahasti, olivat lähdössä tai/ja vetivät välistä.
Illalla vedettiin
älyttömän hyvää portviiniä, ihan liikaa. Joten varmaan jonkin sortin
hängouver vaivaa kanssa. Mieli on älyttömän maassa
Pelin
pohjanoteeraus oli kuitenkin myös J:n isää pelaneen "Paulin" kanssa,
kun en saanut siitä tilanteesta jotenkin otetta - pojan läsnäolo
häiritsi peliä, se että hahmon piti olla vihanen miehelle, joka on
jättänyt sen hoitamaan yksin raskaus ja se että se mies on toiminut
monta vuotta jengiläisenä ja muka koskaan emme ole törmänneet... ja
kaveri vakuuttaa yhtä aikaa olevansa ihan hyvä, tulevansa toimeen
lasten kanssa, vetävänsä kovasti kamaa, mutta kykenevän johonkin
toisiinkin hommiin... se meni ihan plörinäksi. Varsinkin kun mies
syytti hiukan pojan kasvattamisesta sellaisessa
ympäristössä, johon en oikein tarttunut. Sori "Pauli", olit tosi
hyvä pelaan , mut mä en saanut siihen otetta.
Joka tapauksessa
tein ajoittain ihan hyvää peliä ja siitä saikin muutamalta pelaajalta
kiitosta . Oli kuulemma intensiivisestä ja laadukkaasta pelaamisesta.
Se lopun jännite jätti kyllä hyvän fiiliksen: sain myrkytettyä koko
talon, (vaikkei kukaan juonut tai nauttinut mitään), pääsin sieltä ulos
ehjänä ja sain vielä mahdollisuuden mennä aseellisesti lopettamaan
niitten touhuja.
Tää on jotenkin niin absurdia krapulapahoinvointia, larppilaskua ja tupakkavierotusoireita ettei ole tosikaan.
Eihän tähän auta kuin itsetehty jäätelö.
1 pkt Osem:in instant pudding- jauhetta (kaakao tai vanilja) (ei sis. eläinperäisiä aineita)
5 dl maitoa
vatkaa jauhe maitoon ja jatka vatkaamista kunnes alkaa jähmettyä. Vie kulho pakastimeen ja anna olla 2 - 3 tuntia.
ota esille, annostele ja nauti.
sunnuntai, 11. kesäkuu 2006
Kommentit