Eilen illalla loppui larppi ja nyt on selkeä jälkimasis.
Pelasin oikeasti surkeasti osan siitä lopusta. Tiedän, kadun ja harmittaa lujaa. Mä tiedän mistä asia johtui. Aamun hektisyys, pojan läsnäolemisen ja hänen tavaraongelmien tuomat keskeytykset, alhainen verensokeri koska en ollut syönyt kahdeksaan tuntiin oikeasti mitään, en edes juonut riittävästi ja olin polttanut askillisen tupakkaa kun normaalisti en polta yhtään, kolme tuntia olin viettänyt puhelimessa jatkuvasti stressaten meidän keikkojen ongelmista ja mun tyttöystävä oli todennäköisesti kuollut)... tuli väsy, katkoja pelaamiseen ja niitä yritti paikata kehnosti, jolloin koko touhu meni yhdeksi sekoiluksi. Ongelma oli että "Bengt" ja "Turo" tajusivat ettei kaikki ole reilassa ja se pilasi niiden peliä. Anteeksipyyntöä taidan vielä viestittää heille kirjallisen debriefin muodossa.
Lopulta sekoilun tuloksena olin Isnäsin hiekkatiellä marssimassa ilman taustatukea mahdolliseen surmanloukkoon tarkoituksena saada tyypeille ujutettua matkat, niin ettei niistä olisi enää toimijoiksi. Koko homma hoitui kyllä jollain tavalla, mutta sillä teolla hahmo menetti tukijansa. Toisaalta se oli jo niin hatarilla koko pelin ajan, joten se ei oikeastaan millään olisi voinut voittaa hommaa. En missään vaiheessa ymmärtänyt miten se oli oikeasti päässyt siihen asemaansa - niin no olihan se yleensä ollut reilu, rehellinen riittävästi, vallanhaluinen ja kova. Mutta silti. Ainoastaan muutamalla lihaskimpulla oli luottamuksen varassa toimiva järjestely, mutta mitään muuta ei ollut - kaikki muut kusettivat pahasti, olivat lähdössä tai/ja vetivät välistä.
Illalla vedettiin älyttömän hyvää portviiniä, ihan liikaa. Joten varmaan jonkin sortin hängouver vaivaa kanssa. Mieli on älyttömän maassa
  Pelin pohjanoteeraus oli kuitenkin myös J:n isää pelaneen "Paulin" kanssa, kun en saanut siitä tilanteesta jotenkin otetta - pojan läsnäolo häiritsi peliä, se että hahmon piti olla vihanen miehelle, joka on jättänyt sen hoitamaan yksin raskaus ja se että se mies on toiminut monta vuotta jengiläisenä ja muka koskaan emme ole törmänneet... ja kaveri vakuuttaa yhtä aikaa olevansa ihan hyvä, tulevansa toimeen lasten kanssa, vetävänsä kovasti kamaa, mutta kykenevän johonkin toisiinkin hommiin... se meni ihan plörinäksi. Varsinkin kun mies syytti hiukan  pojan kasvattamisesta sellaisessa ympäristössä,  johon en oikein tarttunut. Sori "Pauli", olit tosi hyvä pelaan , mut mä en saanut siihen otetta.
Joka tapauksessa tein ajoittain ihan hyvää peliä ja siitä saikin muutamalta pelaajalta kiitosta . Oli kuulemma intensiivisestä ja laadukkaasta pelaamisesta. Se lopun jännite jätti kyllä hyvän fiiliksen: sain myrkytettyä koko talon, (vaikkei kukaan juonut tai nauttinut mitään), pääsin sieltä ulos ehjänä ja sain vielä mahdollisuuden mennä aseellisesti lopettamaan niitten touhuja.
Tää on jotenkin niin absurdia krapulapahoinvointia, larppilaskua ja tupakkavierotusoireita ettei ole tosikaan.
Eihän tähän auta kuin  itsetehty jäätelö.

1 pkt Osem:in instant pudding- jauhetta (kaakao tai vanilja) (ei sis. eläinperäisiä aineita)
5 dl maitoa

vatkaa jauhe maitoon ja jatka vatkaamista kunnes alkaa jähmettyä. Vie kulho pakastimeen ja anna olla 2 - 3 tuntia.
ota esille, annostele ja nauti.